Saven kanssa työskentelystä syntyvä onnellisuus ja tarinat ovat merkkejä hyvästä elämästä. Materiaalina savi haastaa tekijäänsä, mutta prosessista syntyy aina jonkinlainen lopputulos, vaikka se hetki joka vie omat ajatukset toisaalle.
Kun antaa savelle ja sitä muokkaaville käsille vapauden tehdä mitä ne haluavat saa kokea huikeita hetkiä. Polkuni saven kanssa on pitkä ja tässä siitä oma tarinani.
Yksi vahvimmista lapsuuden muistoistani on se hetki, kun kävelen rappuset alas Varsinais-Suomen kuvataidekoulun keramiikkakellariin ja tajuan saven vetovoiman. Rakennan savesta pienen lohikäärmeen ja maalaan sen enkope-väreillä. Öljyvärit ja muu kaksiulotteinen taide jäävät taakse.
Keramiikkaopinnoissani Tammelan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa sekä Kuopion muotoiluakatemiassa kaikki muodonantomenetelmät kiinnostivat mutta olin hyvin innostunut erikoispolttotekniikoista. Keramiikan puu-uunit, rakupoltot ja muinaistekniikat ovat kuljettanet minua harjoitteluun Georg Niemannin pajalle Itävaltaan sekä polttoprojekteihin eri puolille Suomea.
Yhteisölliset poltot
Erikoispolttotekniikoissa merkittävää on tulielementin sekä lopputuloksen yllätyksellisyyden lisäksi ollut yhteisöllisyys. Verrattuna sähköuuniin erikoispoltot ovat usein yhteinen projekti, johon kaikki antavat oman panoksena. Olen ilokseni päässyt rakentamaan Lasi- ja keramiikkakeskus Kuun isoa anagama-uunia. Polttokokemuksiini kuuluvat muun muassa Kuun anagama, Teppo Honkalan manabigama sekä Kuusamon kansanopiston, Päivi Vikbergin sekä Erkki Steniuksen puu-uunit. Iso kiitos kollegoille näitä kokemuksista. Kaunein keramiikka tehdään puulla polttaen!
Savi on ykkönen
Kvartsin kidemuutos savesta keramiikaksi on menettänyt vähitellen merkitystään omassa työskentelyssäni. Hetket saven kanssa – itse prosessi – on keskiössä. Kehitin vuonna 2013 konseptin saven työstämisestä itseymmärryksen tuojana ja vedin tästä aiheesta työpajoja mm. Designmuseon keramiikkanäyttelyn oheisohjelmana. Tuotettuja teoksia ei ole tarkoitusta säilyttää vaan ne dokumentoidaan ja kierrätetään uusien työpajojen raaka-aineeksi. Ajatusprosesseja saa halutessaan jakaa ryhmän kanssa.
Olen vuodesta 2017 ohjannut keramiikkakursseja Kalliolan kansalaisopistossa. Kurssilaisten tekemisen into ja huikeat lopputulokset tuovat itselleni paljon hyvää mieltä. Keramiikan ohella opetan nykyisin kintsugia eli keramiikan korjausta japanilaisella metodilla.
Kintsugi-korjausta ja raakasavea
Viime aikoina oma tekemiseni on siirtynyt pelkästään raa´an saven ja kintsugin puolelle. Uusimmat teokseni on tehty polttamattomasta savesta ja värjätty luonnonväreillä. Taustalla on myös se tosiasia, että keramiikan polttamiseen kuluu paljon energiaa, on se sitten sähköä, kaasua tai polttopuuta. Poltettu keramiikka on myös lähes ikuista, polttamaton savi liukenee helposti veteen uusien töiden raaka-aineeksi.
Syksyllä 2020 innostuin aasialaisesta kintsugi-filosofiasta, jossa hajonneen keramiikkaesineen merkitys ja kauneus tuodaan uudestaan esille liittämällä osat takaisin yhteen rikkoutunutta saumaa korostamalla.
Tein kuuden viikon opintomatkan Japaniin kesällä 2022. Opiskelin professori Sakurako Matsushiman johdolla lakkataiteen perusopintoja Utsunomiyan yliopistossa. Kintsugin opinnoista vastasivat taiteilijat Mitsumi Irahara ja Myio Zushi Tokiossa sekä Yoshihisa Tsurutan Aritassa.
Kintsugointi eli keramiikan korjaus etenee työ kerrallaan, täällä tarkempaa tietoa ja kuvia kintsugista. Olen etuoikeutetussa asemassa, kun saan jakaa tätäkin innostustani kurssien muodossa Kalliolan kansalaisopistolla.
Kuten yllä olevasta tekstistä voi päätellä, savi on merkittävä osa minua ja olen hyvin kiinnostunut kaikenlaisista saveen sekä kintsugiin liittyvistä projekteista. Soittele tai laita viestiä jos haluat tietää lisää tai sinulla on idea yhteistyöstä.
Savisin terveisin,
Katja Seppinen
p. 050 461 6624 / etunimi.sukunimi + gmail.com
